DHaluan nyt postailla vähän koulusta, mun koulusta ja italialaisesta koulusta yleensäkin. Mukana ois muutamia kuvia aika pitkältä aikaväliltä, osa ennen muuttoa ja osa muuton jälkeen, aika random meiningillä vöhän sieltä sun täältä.
Koulu on yksi paikka, missä vietetään suuri osa vaihtovuodesta. Varsinkin Rotary painottaa, että ulkomaille tullaan opiskelemaan. Italiassa koulu on iso osa nuorten elämää. Siis tarkotan, että koulua käydään usein kuusi päivää viikossa, ja koulun jälkeen opiskellaan. Ja sitten jos on vielä harrastuksiakin, niin ei sitä muuta ehdikkään.
Italiassa on siis tosi erilainen koulujärjestelmä kuin Suomessa. Ensin käydään ala-aste, jonka jälkeen on middle school. Sen jälkeen pitää valita, minkälaisessa koulussa haluaa jatkaa. Valinta tehään vissiin 13-14 vuoden iässä, eli tosi nuorena, ainakin mun mielestä. Suomessakin melkein kaikki on sillon ysiluokan puolessavälissä aivan tietämättömiä, mitä haluaa, ja useat myös sillon lukion ja joskus amiksenkin lopussa. Erilaisia lukioita vastaavia kouluja on siis ainakin classinen koulu, tieteellinen koulu, musikaalinen, taidepainotteinen ja sitten vielä ainakin linguistical eli kielipainotteinen koulu. Sitten lisäksi on vähän Suomen amiksia vastaavia technical schooleja, eli joissa opiskellaan enemmän käytäntöä, tosin ite oon saanu kuvan, että niissäkin on paljon teoriaa. Vaikeimmaksi sanotaan classista ja tiedepainotteista koulua, joissa oikeasti pitää opiskella - paljon. Classisessa pakollisina aineina on mm. kreikka ja latina, että siitä sitte kielioppia haltuun.
Ite käyn siis musikaalisessa koulussa, mutta otan tunteja myös classisen koulun puolella. Musikaalinen on varmaan itelle paras, sillä siellä ei tosiaan oo niitä ah-niin-ihania lauantaikoulupäiviä. Sen sijaan mulla on koulua kahtena iltapäivänä, eli kaksi kaheksan tunnin päivää, ja koulua on neljään asti. Sain myös tosiaan rakentaa itelleni hyvän lukujärjestyksen, eli sen sijaan, että oon vaan yhden luokan kanssa jatkuvasti, niin otan tunteja monen luokan kanssa. Musta on huippua, kun oon tavannut tällä viikolla niin paljon uusia ihmisiä, joista varmasti saan kavereita ja muutenkin ihan vaan hyvänpäiväntuttuja. Uudet ihmiset yleensäkin on kivoja, ne on aina niin kiinnostuneita ja löytyy aina jutuaihetta. Ja ne auttaa mua myös koulussa! Mulla toistaiseksi opiskelu on ollut aika helppoa, opettajat ei silleen oleta mun esimerkiksi tekevän kokeita, vähän hankalaahan se on kun en oikein ymmärrä. Mutta vaikka musikaalinen koulu onki helppo mulle, niin se ei tarkota, että se ois helppo koulu. Sillä sen sijaan, että mun luokkalaiset opiskelisi sitä latinan kielioppia, niin ne soittaa pianoa. Tai viulia. Tai kitaraa. Monta tuntia päivässä. Mullakin alkaa soittotunnit ensviikolla!
Muutenkin opiskelu täällä on tosi erilaista, ja kyllä sitä oppii arvostamaan vielä enemmän sitä omaa, rakasta lukiota. Sitä, että on ite vastuussa omasta opiskelusta, ymmärtää, mitä tapahtuu, ja pystyy aina saamaan apua (vieläpä omalla äidinkielellä). On keittiö, kahvia ja ruokaa, teknologiaa ja mahdollisuuksia. Hyvin erilaista kuin täällä, jossa ei ite voi valita omia oppiaineita, luokkahuoneet on tosi pelkistettyjä ja teknologia on vanhaa. Oikeesti. Myös erilaista on se, että ollaan jatkuvasti samassa luokassa ja saman luokan kanssa. Tavallaan sekin varmasti luo yhteishenkeä tai jotain, mutta ite kyllä tykkään vaihdella luokkia ja nähdä eri ihmisiä jatkuvasti. (Tai siis täällä nähdä eri ihmisiä. Suomessa se nyt on muuten vaan kivaa.)
Yleensäkin mun kuva tällä hetkellä italialaisesta koulusta on aika kova; paljon opiskelua ja läksyjä. Ja vaikka mää en ite opiskelekkaan niin paljoa, niin harmittaa että suurin osa nuorista, jotka tunnen, niin on aina niin kiireisiä koulussa, ettei pysty viettämään hirveesti aikaa koulun jälkeen. Ehkä muutenki on vielä kavereiden kanssa silleen, etten oo vielä silleen päässy porukoihin mukaan, kieli on pääasiassa esteenä. Mutta uskon saavani kavereita enemmän muilta luokilta, ja ehkä jos tosiaan rupeisin harrastamaan jotain. Ja tosiaan, oon lähdössä parin viikon päästä Sisiliaan kolmen meidän koulun luokan kanssa. Oon ite vielä vähän silleen mitä häh, koska tää tuli tosi puskista koko homma. Mutta ei muutakun messiin vaan! En silleen tunne hirveän hyvin niitä ihmisiä, joita on lähdössä, mutta otan tunteja suuren osa kanssa, ja tiiän että tulee tosi huippu reissu. Ja siellähän sitä tutustuu!
Mutta, in general, mulla menee hyvin täällä Italiassa. (No, sellanen juttu kävi että kadotin mun rahapussin. On ollu tosi orpo olo koko viikon ilman sitä. Muuten menee hyvin.) Vähitellen alan tajuta, että oikeesti oon täällä - tiiän, oon vähän hidasälynen. Mutta vaihtarina ollessa voin sanoa, että tunteet vaihtelee puolelta toiseen tosi äkkiä. Kieli on vaikeaa, mutta kyllä se vähitellen alkaa mennä paremmin. Eilen muutenkin tajusin, etten enään oikein osais kuvitella, millasta ois olla kotona. Oon onnellinen, että tein tän päätöksen. Ehkä mun tää alku ei oo ollut kaikkein paras mahdollinen, mutta ei se oo ollut huonokaan. Ja oon tykännyt paljon, sekä kokenut niin paljon uusia asioita! Mutta ennen kaikkea, ennen kun lähdin vaihtoon, päätin, etten halua verrata mun vuotta kehenkään toisen vaihtovuoteen. Tarkotan, että kukapa ei ois joskus lukenut jotain vaihtariblogia, jota piti vaihtari, jolla kaikki tuntui menevän täydellisesti. Ihana perhe, paljon ystäviä, jatkuvasti menossa, kieli alko sujumaan kuukauden jälkeen tms tms. Tarkotan, että jokaisen vuosi on oma kokemus, ja jokaisen vuosi on erilainen. Ja tiiän, että mun vuosi tulee olemaan ikimuistoinen. Enkä tuu katumaan sitä.
---
Yeah, so just a little bit about the school, also in English. Rotarians say that exchange students come to study abroad, so schools is very important for every exchange student. Though sometimes it just feels so stupid go to school every day and understand hardly anything. But I don't complain; at school I can see friends and talk with people, and also learn the language. So it is quite nice.
What I wanna make clear to everybody, is that school here in Italy is very different to school in Finland. And my school is also different to all the other high schools in Finland. In Finland, you go high school for three years. You can choose your subjects, and in general students have a lot of responsibility. Here I feel sometimes like I'm at secondary school again, because everything is very strict, and for example you can't exit the school without parents confirmation, even if the school would end already at 12. You need to wait until 13.20, when we normally finish. Besides, Finnish school is very relaxed and student's are allowed to drink coffee on the lessons, we can use iPads for taking notes and so on.
For me, the school isn't too hard, at least not yet. Because my Italian isn't very good yet, teachers don't usually expect me to do tests or attending to lessons very much. For me it is very frustrating, because I'd really like to attend and study. But I don't even have any books yet, so it is hard. Anyways, i got to arrange my own schedule, and instead taking lessons only with one class, I take lessons with five different class. I really like that, because now I can study subjects I am interest in, and. I also get to meet lots of new people!
In general, I'm doing well here in Italy. The beginning of my year hasn't perhaps been the easiest one, but I have really enjoyed it. I have done lots of things I never thought I would do, I have met new people and made new friends. For now with friends it is still bit hard, mostly because understanding is hard, so it is more difficult to get into groups. But I know, that as soon as I learn more language, it will be better. Also, before I even came here, I decided, this will be my year. And I don't want to compare it to anyone else's year. I won't regret it.
Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti