Mun eka viikko oli rehellisesti aika rankka. Ei mikään älyttömän kamala, mutta henkisesti vaikeeta mulle. Usein puhutaan siitä, että vaihtarille ekat viikot on just niitä hohtohetkiä, ja muutamat ekat päivät sekä illat oli tosi ihania. Mutta mun host-mama tosiaan on töissä paljon, ja ekalla viikolla jouduin olemaan paljon yksin. Ja kun on yksin, niin on aikaa miettiä kotia, kavereita, perhettä, kaikkea minkä jätti taakse. Sitten mun host-maman kanssa meillä on vähän vaikeeta myös, koska Elena oli olettanut, että osaan ranskaa, ja niin olettanut, että meillä ois yhteinen kieli. No, meikätyttöhän ei puhu ranskaa. Eikä italiaa. Joten sitten kommunikointi on vaikeaa. Mutta musta se on vielä ihan okei.
Tää viikko on kuitenkin mennyt tosi hyvin, oon nähny paljon eri ihmisiä, ja kun koulut alko, niin päivittäin tutustuu uusiin ihmisiin. Kävin myös Alpeilla mun serkun ja sen kavereiden kanssa vaeltamassa, ja sitten eilen kävin sellasessa kirkkotapaamisessa mun tulevan host-siskon kanssa. Oon muutenkin aatellut alottaa harrastuksia, kuten juoksun ja ehkä salin, ja sitten partion. Kirkossa käyn jatkossakin kerran viikossa.
Käyn siis täällä musiikkipainotteista lukiota, jossa jokainen siis vissiin soittaa jotain soitinta. Ja mua pelottaa, että oonko tarpeeksi hyvä sinne. Mun host-mama oli siis mun papereista ymmärtänyt, että käyn pianotunneilla, ja oon oikeesti hyvä. Mutta mää en oo ikinä käyny esim. teoriatunneilla. Päätin kuitenkin, että meen ja teen parhaani ja ainakin yritän! Jos mun taso ei riitä, juttelen Elenan ja Rotareiden kanssa koulun vaihtamisesta. En halua stressata siitä; parhaimmillaan opin oikeesti hyväksi pianistiksi tän vuoden aikana.
Eilen siis oli eka koulupäivä, ja mulla oli tosi mukavaa. Eka päivä oli rento, koulu alko vasta kymmentä vaille yheksän (yleensä kasilta) ja loppu tuntia aikasemmin. Aamulla oli tosi jäännittynyt, ja koska mun host-äiti oli töissä, niin se ei pystynyt viemään mua kouluun. Onneksi sain sitten saattajaksi mun toisen perheen host-maman. Koulussa sitten juttelin jonkiaikaa opettajien kanssa, ja mut esiteltiin kanadalaiselle vaihtarille, joka on mun kanssa samalla luokalla! Oli jotenkin tosi huippua, että omalla luokalla on joku, joka on melkein yhtä pihalla kaikesta. Alexandra tosin puhuu ranskaa äidinkielenä, joka on Aostassa toinen kieli, eli sitä puhutaan paremmin kuin englantia. Mun luokka on tosi mukava, ja ihmiset on aika iloisia ja niitten kanssa on helppo jutella, jos ne siis ymmärtää. Kukaan ei puhu mitään mahtienglantia.
Toistaiseksi koulussa oon vielä ihan pihalla kaikesta, enkä oikein tiedä, että minkälainen lukujärjestys mulla on. Sen verran oon ymmärtänyt, että viikossa mulla on vissiin kolme musiikkituntia, jotka on siis iltapäivisin, ja niistä kaksi on mun ensimmäistä soitinta eli pianota ja yksi toista soitinta/laulua. Mun kohdalla varmaan siis laulua. Mutta koska mulla on iltapäivätunteja, niin mulla ei vissiin oo koulua lauantaisin, joka oli kyllä positiivinen uutinen. Nyt aluksi kaikki on vielä tosi sekavaa, enkä ymmärrä tunneilla mitään, mutta kyllä tää tästä suttaantuu.
Tää viikko on kuitenkin mennyt tosi hyvin, oon nähny paljon eri ihmisiä, ja kun koulut alko, niin päivittäin tutustuu uusiin ihmisiin. Kävin myös Alpeilla mun serkun ja sen kavereiden kanssa vaeltamassa, ja sitten eilen kävin sellasessa kirkkotapaamisessa mun tulevan host-siskon kanssa. Oon muutenkin aatellut alottaa harrastuksia, kuten juoksun ja ehkä salin, ja sitten partion. Kirkossa käyn jatkossakin kerran viikossa.
Käyn siis täällä musiikkipainotteista lukiota, jossa jokainen siis vissiin soittaa jotain soitinta. Ja mua pelottaa, että oonko tarpeeksi hyvä sinne. Mun host-mama oli siis mun papereista ymmärtänyt, että käyn pianotunneilla, ja oon oikeesti hyvä. Mutta mää en oo ikinä käyny esim. teoriatunneilla. Päätin kuitenkin, että meen ja teen parhaani ja ainakin yritän! Jos mun taso ei riitä, juttelen Elenan ja Rotareiden kanssa koulun vaihtamisesta. En halua stressata siitä; parhaimmillaan opin oikeesti hyväksi pianistiksi tän vuoden aikana.
Eilen siis oli eka koulupäivä, ja mulla oli tosi mukavaa. Eka päivä oli rento, koulu alko vasta kymmentä vaille yheksän (yleensä kasilta) ja loppu tuntia aikasemmin. Aamulla oli tosi jäännittynyt, ja koska mun host-äiti oli töissä, niin se ei pystynyt viemään mua kouluun. Onneksi sain sitten saattajaksi mun toisen perheen host-maman. Koulussa sitten juttelin jonkiaikaa opettajien kanssa, ja mut esiteltiin kanadalaiselle vaihtarille, joka on mun kanssa samalla luokalla! Oli jotenkin tosi huippua, että omalla luokalla on joku, joka on melkein yhtä pihalla kaikesta. Alexandra tosin puhuu ranskaa äidinkielenä, joka on Aostassa toinen kieli, eli sitä puhutaan paremmin kuin englantia. Mun luokka on tosi mukava, ja ihmiset on aika iloisia ja niitten kanssa on helppo jutella, jos ne siis ymmärtää. Kukaan ei puhu mitään mahtienglantia.
Toistaiseksi koulussa oon vielä ihan pihalla kaikesta, enkä oikein tiedä, että minkälainen lukujärjestys mulla on. Sen verran oon ymmärtänyt, että viikossa mulla on vissiin kolme musiikkituntia, jotka on siis iltapäivisin, ja niistä kaksi on mun ensimmäistä soitinta eli pianota ja yksi toista soitinta/laulua. Mun kohdalla varmaan siis laulua. Mutta koska mulla on iltapäivätunteja, niin mulla ei vissiin oo koulua lauantaisin, joka oli kyllä positiivinen uutinen. Nyt aluksi kaikki on vielä tosi sekavaa, enkä ymmärrä tunneilla mitään, mutta kyllä tää tästä suttaantuu.
Nyt halusin postailla tälläsiä fiiliksiä, että pahoittelen kuvattomuutta. Tulevaisuus näyttää hyvältä, näin tänään toista rotaryvaihtaria Aostassa. Viikonloppuna meen piknikille Alpeille, ja viikon päästä meillä on Italian rotarivaihtareiden yhteinen orientaatieviikonloppu Fognanossa!
A presto, Sanna
Voi Sanna! Mä oon varma että kaikki menee hyvin ja vaikka alkuun pääseminen voi olla vaikeeta niin kaikki järjestyy kyllä! �� mää oon sitä mieltä että sun kannattaa kirjottaa paljo! �� siu! ��
VastaaPoista