Viikonloppu vietettiin siis Ravennan maakunnassa, pikkukaupungissa nimeltä Brisighella. Vaikka virallisesti aloitus oli vasta illalla, niin lähdettiin Lauran, toisen Aostassa asuvan rotaryvaihtarin, kanssa kohti Biellaa vähän ennen yhtä. Biellasta sitten hypättiin pikkubussiin, jossa oli puolet meidän districtin vaihtareista sekä meidän districtin chairman. Ajeltiin ja jutusteltiin siinä sitten jonkun aikaa, kun pysähyttiin ja tavatiin toinen puolikas meidän districtiltä. Ostettiin väliltä suklaata, ja sitten oikeestaan taidettiin ajaa aikalailla pysähtymättä Brisighellaan. Matka oli sellanen semipitkä, mutta kulu hyvin jutellessa ja toisiin tutustellessa. Oltiin melkein ajoissa perillä seittämän-kasin aikoihin, ja muut tietenkin kiltisti ootteli meitäkin syömään. Eka ilta menikin tosi nopeaa, syötiin, ja heti sen jälkeen meillä oli yhteinen tervetulotilaisuus. Siellä mm. kuultiin paljon erilaisia juttuja vaihosta, juteltiin, laulettiin ja saatiin ihanat hupparit! Tän tilaisuuden jälkeen oli virallisesti nukkumaan meno, eli toisin sanoen saatiin aika vapaasti olla. Yövyttiin siis luostarissa, joka oli tosi iso, ja siellä kateltiin ympärille. En usko että kukaan meni hirveen aikasin nukkumaan (itellä se kolme tuntia tuli nukuttua, kyllä kelpas).
Lauantaina päästiin sitten heti aamusta juttuun, mitä olin ite ainakin oottanut tosi paljon: pinssien vaihteluun! Mulla on varmaan itellä tällä hetkellä yli sata pinssiä mun mahtavassa rotarytakissa, rakastan sitä! Mulle kyllä jäi vielä omia pinssejä, mutta jaan eteenpäin kun taas nähään enemmän vaihtareita. Sain kuulla kehuja omista pinsseistäni ja kaikki oli aivan mielissään, kun kerroin, että oon Suomesta. Sain myös taiwanilaisia faneja. Aamulla sitten kaikki tosiaan piti takkeja päällä, ja kaikilla oli myös omalta districiltä saadut t-paidat. Meillä oli ns. virallinen tilaisuus, jonka jälkeen otettiin kuvia.
Päivällä lähdettiin retkelle. Käytiin tosi siistissä luolassa, jossa nähtiin ihan mukavasti lepakoita (tuli mieleen batman). Sitten käytiin viinitilalla, ja päästiin maistamaan viinirypäleitä. Käveltiin jonkumatkaa, mutta meille oli sanottu jotain ihan kunnon vaelluksesta, niin oikeestaan aattelin, että meillä ois tiukkakin aikataulu. Ei ollu, vaan saatiin ihan nauttia toistemme seurasta. Paluumatkalla pysähdyttiin yhteen viinikauppaan, jossa sitten saatiin maistaa viiniä, joka oli tehty saman tilan rypäleistä, jossa käytiin niitä syömässä. Illalla lähdettiin kaupungille. Voin sanoa, että Brisighella on aivan älyttömän upea paikka. Alotettiin sellasella musisointihetkellä, ja käytiin kaupunkikierroksella. Sitten saatiin ostaa jäätelöä, jonka jälkeen löydettiin tiemme sellaseen törmäilyautopuistoon. Siellä juteltiin, tanssittiin ja käytiin törmäilyautoissa. Yhteenvetona vois sanoa, että aika bueno ilta.
Sunnuntai meni aivan liian nopeasti, ja en voi kuvailla, kuinka paljon mua ja kaikkia muitankin masensi lähteä kotiin. Vielä enemmän masensi, kun me jouduttiin lähtemään pari tuntia aikasemmin kuin toiset, että päästäis säälliseen aikaan kotiin. Toisin sanoen meillä oli vielä koulutustilaisuus, jonka jälkeen sanottiin heipat kaikille (randomien ihmisten halailu, parasta mitä tiiän) ja lähettiin. Tää matka oli vähän hiljasempi, varsinkin alkuun, kaikki nukku tai ainakin yritti. Pysähyttiin matkalla syömään, oltiin saatu eväitä mukaan. Jotku tosin kävi mukavasti mäkkärissä. Mikä vika. Anyways, seittämän aikoihin olin kotona Aostassa, rättiväsyneenä mutta monta uutta asiaa rikkaampana.
Voin rehellisesti sanoa, että tää oli ehkä mun paras viikonloppu tähänastisessa Italia-elämässä. Sain paljon uusia kavereita ja ystäviä, joitten kanssa tuun pitämään yhteittä vielä pitkään vaihdon jälkeenkin, tiiän sen. Vaikka monet oli tosi erilaisia kuin mää, niin kaikissa meissä vaihtareissa on jotain samaa. Kaikki ollaan lähdetty vuodeksi pois kotoa ja mukavuusalueelta kokemaan jotain niin uutta kuin voi kuvitella. Toisten vaihtareitten kanssa on helppo olla, ne vaan on niin heti siinä sun kavereita. Ja meidän districtin ihmiset on mahtavia; ollaan kuin yks suuri perhe, ja en malta oottaa, että nään kaikki ihmiset taas!
Pusuja, Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti